Teksti 2

Aleksanteri II:n aikana ja 1860-luvulla Suomessa tapahtui paljon. Suomi tulee virkakieleksi Snellmanin ansiosta, markka Suomen valuutaksi, säätyvaltiopäivät koolle vuonna 1863, muuttovapaus, rautatie, kunnallishallinnonuudistus, nälkävuodet jne. Suomen kuntien perustamisvuosia tarkasteltaessa monet kunnat onkin perustettu juuri 1860-luvulla. Huomattavaa on vuonna 1881 säädetty asevelvollisuuslaki, jonka myötä Suomi sai oman sotaväen. Suomella oli merkittäviä asioita, joita on itsenäisellä valtiolla kuten oma sotaväki, oma valuutta, kansankieli virkakielenä.

Nikolai II:n aikana vuonna 1899 laadittiin helmikuun manifesti. Tämän tarkoituksena oli syrjäyttää Suomen perustuslait ja maassa asuville venäläisille annettiin oikeus hakea virkoja ilman Suomen kansalaisuutta. Kenraalikuvernööriksi asetettiin Nikolai Bobrikov. Näillä keinoilla Suomi pyrittiin venäläistämään. Toisen sortokauden aikana (1909-1917) Suomen asiat siirrettiin Venäjän duuman alaisuuteen ja määrättiin venäjänkielen aseman parantamisesta. Mieleen tulee kuinka paljon Pietarin kaupungin perustaminen vuonna 1703 on vaikuttanut Suomeen. Olihan Pietari Venäjän pääkaupunkina vuodesta 1712 vuoteen 1918. Pietarin kaupunki (myöh. Petrograd ja Leningrad) kun on ollut lähellä Suomen rajaa, joten venäläisillä on ollut intressejä Suomea kohtaan sekä Venäjän että Neuvostoliiton aikana. Rajan läheisyys on koettu riskinä, koska esimerkiksi saksalaiset voisivat käyttää Suomea hyväkseen jos he hyökkäisivät Pietariin.

Ennen vuoden 1918 sotaa Suomessa oli sisäpoliittinen ongelma: torppareilla ei ollut omaa maata. Torpparit eivät olleet tyytyväisiä oloihinsa, minkä katsotaan olevan yksi sotaan johtaneista syistä. Torpparilaki antoi oikeuden lunastaa vuokramaat, mikä toteutettiinkin sodan jälkeen. Tämä varmasti eheytti edes jonkin verran kansaa.

Noin kuukausi ennen Suomen itsenäisyyttä eduskunta tekee ovelan tempun. Eduskunta ottaa korkeimman vallan kokonaan itselleen vuoden 1772 hallitusmuodon 38 pykälän perusteella. Sen mukaan kuningassuvun kuollessa sukupuuttoon hallitsijan valta kuuluu säädyille, kunnes ne ovat valinneet uuden kuninkaan. Tsaaria ei enää ole, joten Suomella on mahdollisuus ottaa valta itselleen.

Vuoden 1527 uskonpuhdistuksen vaikutus nykypäivän Suomessa

Kustaa Vaasa toimi Ruotsin kuningaskunnan ja näin ollen myös silloisen Ruotsinvallan alaisen Suomen ylimpänä hallitsijana vuodet 1523-1560. Kustaa Vaasa oli Ruotsin hallitsijoista ensimmäinen, joka todella ymmärsi Suomessa sekä sen kansassa piilevän potentiaalin koko kuningaskunnan kehityksen kannalta ja onnistuikin tekemään vuosista aikaansa nähden hyvinkin otollisia molemmille osapuolille. Suomeen Kustaa Vaasa loi mm. modernin valtion perustan, vakiinnutti rahatalouden ja perusti useita kaupunkeja. Tässä blogikirjoituksessa kuitenkin paneudun Kustaa Vaasan hallituskauden muutoksista kenties merkityksellisimpään eli vuonna 1527 tapahtuneeseen uskonpuhdistukseen.

Ruotsin kuninkaan kirkkovalintaan vaikutti eri kristinuskon haarojen opillisten sisältöjen oikeellisuuden sijaan hänen omat etunsa (mm. valtion korkein valta ja aiemmin kirkon hallussa olleiden maatilkkujen haltuunotto). Protestanttisen ja katolisen kirkon alaisuudessa uskonnon arkinen harjoittaminen erosi huomattavasti toisistaan jo 1500-luvulla. Totta kai kehitys on vähentänyt tasaiseen tahtiin uskonnon ja etenkin kristinuskon merkitystä keskivertoihmiselle koko Euroopassa. Uskon kuitenkin, että jos katolinen kirkko olisi aikoinaan rantautunut Suomeen, sen ”perintö” näkyisi vielä nykyiselläänkin hyvin toisenlaisena kuin protestanttisen kirkon jättämä jälki.

Epäilen, että nykyisin valtaosaa suomalaisista leimaava tapakristillisyys saattaa hyvinkin olla peruja tästä Kustaa Vaasan tekemästä päätöksestä 1500-luvulla. Jos katolinen kirkko (tai idästä ortodoksinen) olisi aikoinaan rantautunut Suomeen, uskon että uskonnosta juuri mitään piittaamattomia tapakristittyjä olisi nykyisin huomattavasti vähemmän, mutta kirkosta eronneita ja voimakkaasti sen toimintaa kritisoivia ja vastustavia kansalaisia enemmän. Tämä johtuisi tietenkin katolisen kristinuskon enemmän ”orjallisesta” harjoittamisen luonteesta ripittäytymisineen kaikkineen.

Onhan tapakristillisyys tosiasia jo Etelä- ja Keski-Euroopan katolisen kirkon omaavissa maissakin, mutta Pohjoismaissa ja etenkin Suomessa se on viety mielestäni aivan uudelle tasolle. Evankelisluterilaisten oppien mukaan kristinuskon harjoittaminen on nykyisin niin löyhää ja ”kuritonta”, että ei voida juurikaan enää edes puhua uskonnon harjoittamisesta. Koska uskonto ja kirkko vaikuttavat elämäämme kuitenkin niin vähän, monet uskonnosta piittaamattomatkaan eivät edes koe tarvetta vaivautua kokonaan irtautumaan sen toiminnasta ilman jyrkempää vakaumusta. Toisaalta katolinen kirkko ei välttämättä Pohjoismaissa olisi edes selvinnyt. Sen oppeihin sisältyvät kiellot ja velvollisuudet voisivat herättää ihmiset kiinnostumaan asioista eri tavalla – nimenomaan kirkkoa kritisoivassa mielessä. Jos katolinen kirkko olisi aikoinaan tuotu Suomeen, uskon että nykypäivään mennessä sen kannatus täällä olisi jo romahtamaisillaan ellei täysin romahtanut.

Teksti 1

Mietelmiä kuinka vanha Suomi on: Suomi on noin 100 vuotta vanha, koska Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Suomi on noin 200 vuotta vanha, koska Suomi sai autonomian vuonna 1809, mikä oli suuri asia suomalaisuuden kehittymiselle. Suomi on noin 1 000 vuotta vanha, koska uskotaan että Ruotsin kuningas Eerik ja piispa Henrik tekivät ensimmäisen ristiretken Suomeen noin 1150-luvulla (kristinusko Suomeen). Suomi on noin 10 000 vuotta vanha, koska maa tuli esiin merestä Suomen kohdalla suurin piirtein 10 000 vuotta sitten.

Ajanjaksoista: ajanjaksot eivät ole samaan aikaan kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi rautakausi on Suomessa myöhempään aikaan kuin etelämpänä. Kristinuskokin rantautui Suomeen vasta reilu 1 000 vuotta Jeesuksen jälkeen. Nykyäänkin voidaan nähdä, että vaikutteet tulevat Suomeen viiveellä, rantautuen esimerkiksi Ruotsin kautta.

Suomi lännen ja idän rajamaana. Ruotsi otti Suomen yhteyteensä noin 1150-luvulla ja Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Suomelle piirretään ensimmäinen raja karttaan. Suomi pallottelua lännen ja idän välillä: ensin Ruotsin vallan alla noin 700 vuotta välillä suurempana ja välinä pienempänä Venäjän haukattua paloja Suomesta. Sen jälkeen Venäjän vallan alla noin 100 vuotta ja lopulta itsenäisenä valtiona, joka on saanut vaikutteita enimmäkseen lännestä mutta myös idästä. Suomi onkin enemmän kallellaan länteen. Maa lännen ja idän välissä näkyy myös Karjalan vaakunassa, jossa lännen suora miekka ja idän käyrä sapeli taistelevat Karjalan kruunusta. Karjalan alueella onkin taisteltu pitkään Ruotsin ja Venäjän välillä tai Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tuleeko tähän historialliseen jatkumoon jatkoa onkin sitten toinen juttu. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei uhkaa olisi.

Kustaa Vaasan ajasta perintönä protestantismi. Valta ja omaisuus kruunulle ja kirjoitettu suomenkieli Mikael Agricolan ansiosta. Ruotsin vallan ajasta hyötynä Suomelle länsimainen kulttuuri mutta aikalaisille haittana oli monet sodat, joissa kaatui paljon miehiä. Kerrottakoon, että Ruotsin kruununprinsessa Victoria on saanut nimensä Suomen sodan Lapuan taistelusta, joka käytiin 14.7.1808. Taistelu päättyi Ruotsin voittoon, josta on peräisin Victorian nimi (victory, syntynyt 14.7.1977). Julkisuudessahan on kerrottu, että Victoria on hyvin Suomi-tietoinen. Lapuan taistelulla on varmasti osaa tähän asiaan.

Kohti Venäjää. Ennen vuotta 1809 Ruotsi oli jo menettänyt Suomen osia Venäjälle vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa ja vuoden 1743 Turun rauhassa. Suomen Venäjältä saama autonomia vuonna 1809 oli Venäjälle puskuri länttä kohtaan. Venäjän vallan alle siirryttyä vanhat lait ja ruotsinkieli säilyivät (ei venäjänkielisiä virkamiehiä). Venäjän vallan alle siirtymisen vaikutus oli melko pieni. Autonomian aikana kansallisen identiteetin nousu ja kansallinen herääminen.