Torpparikysymyksen vaikutuksia

Torpparilaki tuli voimaan vuonna 1918.
Lakiin vaikuttivat erimielisyydet ja torpparien tyytymättömyys elinolosuhteisiin. Torpissa ehdot saattoivat olla hyvinkin ankaria ja torpista oli myös suuri kysyntä, joten sen myötä kiristyivät ehdot sekä kilpailu/kiinnostus torppia kohtan. On myös sanottu, että torpparikysymys on ollut yksi vuoden 1918 sotaan vaikuttaneista syistä.

Lopulta kiistat johtivat siihen, että 17.7.1918 hyväksyttiin laki torppareiden, mäkitupalaisten ja lampuotien oikeudesta lunastaa vuokra-alueensa itselleen. Torppien lunastaminen jatkui aina vuoteen 1939 saakka ja tämän lain hyväksyminen on sanottu oleva yksi aikakauden kuumimmista kiistoista.

Torpparilain myötä syntyi uusi, itsenäinen pienviljelijäluokka. Ennen lakia monet torpparit olivat olleet riippuvaisia muista sekä valtiosta. Lain myötä torpparit saivat enemmän oikeuksia ja valtaa itselleen, eivätkä joutuneet vastaamaan jokaisesta asiasta jollekin korkeammalle taholle. Uuden viljelijäluokan myötä syntyi kilpailua toisten viljelijöiden välillä, mutta se varmasti omalla tavallaan vaikutti positiivisesti viljelijöiden motivaatioon. Kuitenkin huonot sääolosuhteet ja tappiot satokaudessa olivat kaikille yhteisiä, joten vaikka torpparit toimivat erikseen ja omalla tavallaan, he silti olivat riippuvaisia myös muista torppareista. Jonkinlainen yhteenkuuluvuus oli olemassa, vaikka sitä ei niin selvästi olisi haluttu myöntääkään.

Sääty-yhteiskunnasta

Suomi alkoi n. 1600-luvulla muodostua entistä enemmän sääty-yhteiskunnaksi. Ihmiset haluttiin luokitella johonkin säätyluokkaan, joko aatelistoon, papistoon, porvaristoon tai talonpojiksi. Tämä lisäsi ennen kaikkea kuilua ihmisten välillä sekä hankaloitti ihmisten elämää.

Ihmiset syntyivät tiettyyn säätyyn ja todennäköisesti myös pysyivät tässä asemassa koko elämänsä ajan. Vaikka talonpoika olisi kuinka yrittänyt pelata korttinsa oikein, hänellä ei juurikaan ollut mahdollisuuksia nousta esim. papistoon. Koska ihmiset eivät välttämättä voineen säädylleen mitään, tuntuu väärältä että he joutuivat olemaan tietyssä asemassa koko elämänsä ajan. Toisaalta siihen aikaan osattiin varmasti myös olla kiitollisia monista pienistä asioista, eikä luokitteluun suhtauduttu yhtä suurella vakavuudella mitä esim. nykyaikana. Jos nyt huomataan epäkohtia ihmisten välisessä tasa-arvossa, siihen puututaan, tai ainakin yritetään muuttaa asiaa hieman paremmaksi.

Säädyillä oli myös erioikeuksia, jotka olivat voimassa aina 1800-luvun lopulle saakka. Näihin erioikeuksiin kuului mm. vapaus veroista ja etuoikeus tiettyihin virkoihin.
Lienee sanomattakin selvää, että sääty-yhteiskunnan vaikutukset ovat näkyneet yhteiskunnassamme. Vaikka raja "rikkaiden ja köyhien" välillä on hälventynyt, on edelleen havaittavissa pientä luokittelua mm. omaisuuden tai varakkuuden perusteella. Tämä ei välttämättä liity kovinkaan selvästi sääty-yhteiskuntaan, sillä ihmisillä on tarve vertailla itseään ja elämäänsä muihin. Luultavasti sääty-yhteiskunta silti vaikuttaa taustalla, koska monella suvulla juuret yltävät jopa sääty-yhteiskunnan ajalle saakka.

Sodan vaikutus lasten ja nuorten elämään

Viimeisen kerran oppitunneilla käsiteltiin mm. jatkosotaa ja sitä seurannutta Lapin sotaa sekä miten elämä Suomessa jatkui näiden jälkeen. Suomi onnistui maksamaan kaikki sotakorvaukset ja joutui luovuttamaan alueita. Suomessa alkoi jälleenrakentamisen aika ja olot alkoi vakiintua. Sodan jäljiltä Suomessa oli nyt noin 50 000 sotaorpoa ja 30 000 sotaleskeä. Minua kiinnostaa jatkosodan rintamataistelut, mutta myös se, että millaista elämä oli yhteiskunnassa sodan aikana ja miten sota on vaikuttanut lapsiin ja nuoriin. Sodan aikana kärsittiin aineellisesta niukkuudesta, oli vaatepulaa ja elintarvikepulaa ja ylipäätänsä elämä oli tavallista köyhempää. Lapsia siirrettiin mm. Ruotsiin, jotta heillä olisi paremmat elinolot. Kokemus Ruotsissa saattoi olla myönteinen tai ahdistava. Ongelmia aiheuttivat kielitaidottomuus, hylätyksi tulemisen tunne ja uudenlaiset olot. Ongelmia syntyi myös lasten palatessa takaisin Suomeen, vanhemmat ja lapset olivat etääntyneet toisistaan ja suomen kieli takkuili. Kaikki lapsista eivät välttämättä edes palanneet Suomeen. Sotaorpojen tilanne sodan aikana oli erityisen hankala, koska yhteiskunnan tuki vaihteli paikkakunnittain. Erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen, talkoiden ja sosiaalisen verkoston merkitys oli suuri sotien aikana.

Voin vaan kuvitella, että miten traumaattista ja vaikeaa on ollut lapsilla sotien aikana. Ruotsiin lähettäminen sodan aikana jätti osaan lapsista elinikäiset traumat ja tänäkään päivänä osa heistä ei pysty puhumaan asiasta.

Kieltolaki

Toisen kerran tunneilla pohdittiin, että miten kieltolaki on vaikuttanut suomalaiseen alkoholikulttuuriin. Kieltolain tarkoituksena oli ehkäistä alkoholinkäyttöä (ts. juoppouden ehkäiseminen), mutta kiellon noudattamista oli vaikeaa valvoa. Salapoltto ja salakuljetus lisääntyivät. Kieltolaista on käytetty jopa termiä ”kiertolaki”, joka kuvaa mielestäni melko hyvin kieltolain aikaa. Alkoholin salapolton ja salakuljetuksen lisääntymisen seuraksena mm. väkivaltarikollisuus lisääntyi. Kieltolain seuraksena suomalainen alkoholikulttuuri muuttui humalahakuisemmaksi ja alkoholinkäyttö lisääntyi. Suomalaiset eivät oppineet hienostuneempaa juomiskulttuuria.

Mielestäni kieltolaki oli turha, vaikkakin ihan hyvä yritys. Tavoitteitaan se ei saavuttanut. Kieltolain noudattamista oli todella vaikeaa valvoa. Kieltolain tarkoituksena oli juoppouden ehkäiseminen, mutta se teki suomalaisista väkivaltaisen väkiviina kansan.

Vastakulttuurit 1960-luvun Suomessa

1960- luku on tunnettu erilaisista vastakulttuureista. Tämä johtunee siitä, että koskaan aikaisemmin ei ole ollut yhtä suurta eroavaisuutta kahden eri sukupolven välillä, kuin tuolloin oli. Näillä kahdella sukupolvella viitataan ennen sotaa ja sodan jälkeen syntyneisiin sukupolviin. Vastakulttuureiden tarkoituksena oli nimensä mukaisesti olla jotakin yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttynä pidettyä  kulttuuria "vastaan", eli kyseenalaistaa vanhoja arvoja ja asenteita, tai jopa kokonaan vastustaa niitä. Vastakulttuureita olivat esimerkiksi pasifismi, naisliike ja opiskelijaradikalismi.

Suurin osa vastakulttuureista rantautui Suomeen ulkomailta, lähinnä muualta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Nousussa ollut nuorisokulttuuri musiikkityyleineen, vaatteineen ja aatteineen, täysin uudet ja pidempään kestävät koulutusmahdollisuudet sekä länsimaiden modernisoituminen aiheuttivat suurta muutosta nuorison keskuudessa. Nyt nuorilla oli enemmän mistä valita ja he muodostivat oman yhteisön, jollaista ei ennen ollut ollut.

Muuttunut ja modernisoitunut maailma nuorisoineen eivät olleet vanhempien sukupolvien mieleen. Uusi sukupolvi taas halusi nimenomaan erottautua vanhoista sukupolvista, jolloin syntyi vastakulttuureita. Vastakulttuurit kyseenalaistivat vanhoja arvoja ja tapoja, joka sai taas vanhemmat sukupolvet närkästymään. Nuoret olivat ensimmäistä kertaa tietoisia oikeuksistaan ja tietynlaisesta ”vaikutusvallastaan”, eli miten hekin voisivat ottaa kantaa ja vaikuttaa yhteiskunnan asioihin, toisaalta he ehkä halusivat myös jopa hieman järkyttää vanhempia sukupolvia. 

Maalta kaupunkiin muutto vilkastui 60-luvulla huimasti, ja se toi mukanaan myös ongelmia. Nopeasti rakennetut kerrostalot uusille asukkaille olivat ahtaita, rikollisuus ja sosiaaliset ongelmat lisääntyivät. Muuttoliikenne toi kuitenkin uusia nuoria kaupunkeihin, joka lisäsi erilaisten vastakulttuureiden suosiota ja kannattajia. Vaikka vastakulttuurit toivat paljon hyviä asioita ja uudistivat monin tavoin yhteiskuntaa, toi se mukanaan myös varjopuolia, kuten päihteitä.

Rintamakarkuruus, aseistakieltäytyjät

Jossain vaiheessa kolmannen kerran oppitunneilla mainittiin rintamakarkuruus. Luin yhdestä Historia lehdestä artikkelin, jossa kirjoitettiin aseistakieltäytyjistä talvi- ja jatkosodan aikana. Syyt aseistakieltäytymiseen vaihtelivat, syynä saattoi olla esimerkiksi rauhanaate ja poliittiset mielipiteet, kuten vasemmistolaiset aatteet. Aseistakieltäytyjien yleisin rangaistus oli vankilatuomio. Aseistakieltäytyjiä saatettiin uhata teloituksellakin ja esim. Arndt Pekurinen kuoli maanmiehensä luotiin rintamalla, koska hän kieltäytyi osallistumasta sotaan. Talvi-ja jatkosodan aikana rintamalla palveli myös miehiä, jotka osallistuivat sotaan aseitta. He olivat mukana sodassa, mutta eivät missään vaiheessa käyttäneet asetta. Ja tietysti rintamakarkuruutta tapahtui. Kuinkahan monta suomalaista kieltäytyi aseista sotien aikana ja kuinka moni palveli aseettomattomana sodissa..

Suomi osana Venäjän keisarikuntaa

Ensimmäisen kerran oppitunneilta minulle jäi erityisesti mieleen Suomen irrottaminen Ruotsista ja Suomen liittäminen osaksi Venäjän keisarikuntaa. Suomi kerkesi olla osa Venäjää lähes sata vuotta (1809-1917) ja sinä aikana kerkesi tapahtua todella paljon, sekä hyvää, että pahaa. Tärkeimpänä tietty Suomen itsenäistyminen vuonna 1917. Liittyessään osaksi Venäjää Suomi sai autonomian ja Aleksanteri ensimmäinen oli muutenkin hyvin armollinen Suomea kohtaan. Keisari vahvisti mm. Suomen uskonnon, perustuslain ja säätyjen oikeudet. Nikolai ensimmäisen aikakausi oli taantumuksellista aikaa, kun taas Aleksanteri toisen aikaan Suomessa tapahtui paljon muutoksia, mm. Suomen talous kasvoi ja säätyvaltiot koottiin jälleen koolle. Samalla tosin koettiin myös nälkävuodet.. Aleksanteri kolmen ja Nikolai toisen aikana koettiin molemmat sortokaudet ja mutkien kautta päästiin Suomen itsenäistymiseen. Suomen itsenäistymistä edeltävä aika, Suomi osana Venäjää, on mielenkiintoinen aikakausi, koska Suomen tilanne vaihteli ääripäästä toiseen riippuen siitä, kuka oli keisarina. Suomi koki ajan jolloin sillä oli autonomia, mutta kärsi sortokaudet ja nälkävuodet.