Työväenliike Suomessa

Työväenliikkeen syntyyn/nousuun tarvitaan työväenluokkaa. Suurimpana syynä työväen luokan syntyyn ja kasvuun näen tietysti  teollistumisen. Uudet keksinnöt, liberaalinen talousajattelu ja saatavilla oleva suuri työvoima mahdollistivat teollistumisen. Aleksentari  II oli suuri merkitys kehityksessä suomessa. Hän toi liberaalista talousajattelua ja mm. poisti kiintiöitä ja tariffeja.  Työläsiä tarvittiin mm. puuteollisuuteen ja tekstiiliteollisuuteen. Työväenluokan synnyn yhtenä oheistuotteena mm. kaupungistuminen harppasi nousukiitoon.  Työväenluokan synnyn alkuvaiheissa esiintyi monia ongelmia mm.  liian pitkät työajat ja kehnot elinolot kovasta työnteosta huolimatta.

Työväenliikkeen ensimmäinen suuntaus oli Wrightiläinen työväenliike.Se ehdotti mm. työajan lyhentämistä palkkoja leikkaamatta.  Tässä mallissa yleensä johtajana toimi esim. tehtaanomistaja. Mielestäni tällainen malli ei ole toimiva, koska työläiset ovat tavallaan taas alapuolella suhteessa työnantajaan. Myöskään liike ei lähtenyt työläisistä itsestään. Usein työväenliike jaetaan 2 eri osaan: amatillinen työväenliike ja poliittinen työväenliike.  Ammatillinen työväenliike taas on työläisten omia oikeuksia ajava liike, jossa ei ole omistajatahoa mukana ja tähän suuntaan ne Suomessakin kehittyivät. Mielestäni kehitys oli selvää, koska ei haluttu omistajatahoa mukaan ”omaan” liikkeeseen.   Polittinen työväenliike syntyi ajatuksesta , että työläisten  on järkevää ajaa omaa asiaansa myös poliittisella tasolla.  Sen kaksi pääsuuntausta on kommunistinen ja sosiaalidemokraattinen lähestymistapa.  Mielestäni moni työväenliikkeen tavoitteista moni on toteutunut mm. sukupuolinen tasa-arvo on parantunut , yleinen sosiaaliturva kehittynyt ja työsuojelu on kehittynyt lähes nollasta todella korkealle.

Mielestäni työväenliike on ollut todella merkittävä uudistuksia läpi saava voima ja mielestäni sen voima on perustunut toki lukumäärään, mutta myös hyviin ideoihin. Mielestäni työväenliike on menettänyt paljon voimaansa parhaista vuosista. Tähän uskon syynä olevan esim. työväenluokan ”keskiluokkaistuminen” .

Lapuan liike ja sen nousu ja tuho

Lapuan liike perustettiin vuonna 1929 ja se lakkautettiin vuonna 1932. Se perustettiin vastavoimana Suomen kommunisteille. Sen  alkuperäisenä tavoitteena voidaan pitää kommunistisen toiminnan kieltämistä.tse luonnehtisin liikettä oikeistoradikaaliksi ja jopa fasistiseksi liikkeeksi .Liike ei ollut mielestäni äärimmäisen organisoitunut ja yhtenäinen  vaan eri mielisyyttä tavoitteista ja keinoista syntyi. Suurimpina ns. johdon henkilöinä voidaan pitää radikaalimpaa Vihtori Kosolaa ja maltillisempaa Artturi Leinosta.  Alussa Lapuan liikkeen kannatus nousi ja mm. kokoomus teki sen kanssa yhteistyötä . Vaikutuskeinoja Lapuan liikkeellä oli mm. kansalaiskokoukset, työväentalojen sulkemiset sekä sen lähettämät valtuuskunnat ja kirjelmät. Osa keinoista oli väkivaltaisia ja yleisimmin tunnetaan ns. muilutukset, joissa kommunisteja kyydittiin itärajalle ja osaa pahoinpideltiin ja jopa murhattiin. Teot eivät läheskään aina olleet nk. johdon organisoimia. Liikkeen voidaan katsoa jakautuneen, kun osa jäsenistä murtautui ja hajotti työn ja äänen kirjapainon Vaasassa. Maltillisempi Leinonen sysättiin pois liikkeen vallankäytöstä ja Kosolasta tuli suuri ”pomo”.Lapuan liikkeen jäsenet eivät pitäneet edes väkivaltaisia keinoja laittomina, koska nojasivat ns. Lapuan lakiin. Lapuan laki tarkoitti sitä, että liikkeen suorittamien tekojen oikeutus riippui siitä miten paljon ne edistävät kommunismin vastaista toimintaa.

Liikkeen suosion laskun voidaan katsoa alkaneen eduskunnan varapuhemiehen ja sosiaalidemokraattien johtajan Väinö Hakkilan ”kyydityksestä”.  Vielä pahempi isku liikkeen kannatukselle koettiin, kun sen jäsenet ”kyyditsivät” Suomen ensimmäisen presidentin Kj. Ståhlbergin.  Liikkeen lopullinen kuolinisku oli Mäntsälän kapina. Siinä liike lähetti suojeluskuntalaisia keskeyttämään tunnetun kommunistin puheen työväentalolla suojeluskuntalaisten voimin. Tämän jälkeen joukot eivät hajaantuneetkaan ja lisää suojeluskuntalaisia kutsuttiin aseisiin ja liike julisti kapinan hallitusta vastaan. Liike sai aluksi  kokoomuksen tuen ja suojeluskunnat olivat valmiita apuun kunnes presidentti Svinhufvud (kokoomus) taustoistaan huolimatta vetosi suojeluskuntalaisiin ja kehotti heitä luopumaan kapinasta. Vetoomus onnistui ja pian liike virallisesti lakkautettiin ja osa johtajista tuomittiin vankeuteen . Tuomiot olivat kuitenkin lyhyitä. Lapuan liikkeen ns. jatkajaksi perustettiin IKL, mutta se käytti vain rauhanomaisia keinoja ja pyrki politiikan kautta vaikuttaa. Sen suosio ei koskaan yltänyt Lapuan liikkeen tasolle.

Mielestäni Lapuan liike tuhosi itse itsensä.Liikkeen radikalisoituminen ja  lain ottaminen omiin käsiin mm .poliittisten päättäjien jopa entisen presidentin ”kyyditykset”  ja jopa hallitusta vastaan hyökkääminen oli paitsi laitonta myös oman liikkeen ”sabotointia”. Rauhanomaisella toiminnalla Lapuan liike olisi mielestäni voinut kohota esim. valtapuolueeksi Suomessa.

Jatkosodan loppuvaiheista

Tali-Ihantalan ”ihmettä”  tarkasteltaessa on tärkeää kertoa vallinneista olosuhteista ja Neuvostoliiton aloittamasta Kannaksen suurhyökkäyksestä. Kannaksen suurhyökkäys oli todella suuri sotatoimi, jolla Neuvostoliitto pyrki nopeaan ratkaisuun Suomen rintamalla.  Operaation mittakaavasta kertoo Neovostoliittolaisten sotilaiden lukumäärä n.450000 miestä, joka oli n.  6 kertainen suomalaisiin sotilaisiin nähden.  tykkejä, panssariajoneuvoja ja lentokoneita oli suhteessa vielä paljon enemmän. Toki lukumääräisiin ylivoimaan vaikutti myös osittain se, että Suomen sodanjohto ei odottanut suurhyökkäystä tapahtuvan Karjalan kannaksella ja pääjoukot olivat Itä-Karjalassa.  Neuvostoliiton joukot saavuttivatkin nopeasti  voittoja ja suomalaiset joutuivat perääntymään.

Kesäkuun lopulla v. 1944 alkoi Tali- Ihantalan taistelut, joissa saavutettiin torjuntavoitto. Mielestäni tämä torjuntavoitto oli elintärkeä Suomelle itsenäisyyden säilyttämisen tai vähintäänkin Suomen valtaamisen estämisenä.  Tali-Ihantalan taistelu on Pohjoismaiden historian suurin. Siihen osallistui n.50000 suomalista ja 150000 neuvostoliittolaista sotilasta.  Molempien osapuolton tykistö keskitykset olivat myös ennennäkemättömiä .  Lopputuloksena Neuvostoliiton eteneminen pysäytettiin ja kaatuneita oli Neuvostoliiton puolella  n.6000 ja suomalaisten puolella n.1300.Taisteluiden kesto oli  2 viikkoa.  Vähän myöhemmin käytiin samankaltaiset joskin pienemmät taistelut Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Myös näissä saavutettiin torjuntavoitot. Näiden jälkeen Neuvostoliitto alkoi osittai vetää joukkojaan pois, kohti sksan rintamaa, joka oli Neuvostoliitolle suurempi prioriteetti.  Tali-Ihantala muodostui mielestäni jatkosodan tärkeimmäksi taisteluksi.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen suomi alkoi kehittyä niin taloudellisesti, koneellisesti kuin ulkoisestikin. Suomi kieltäytyi Marshall-avusta, koska halusi pärjätä omillaan eikä tukeutua niin paljoa muihin valtioihin. Tämä aika oli nopeaa kasvun kautta ja myös asutusten rakentaminen sai aivan uuden suunnan. Myös ulkomaankauppa alkoi nostaa päätään Suomessa.

1960- ja 1970-luvuilla asutus muuttui yhä enemmän kaupunkikeskeiseksi. 1960-luvulla asuinolosuhteet eivät olleet kummoiset, mutta 1970-luku oli lähiöiden kulta-aikaa, jolloin myös asunnoista alettiin tehdä hieman modernimpia. Rintamatalot vaihtuivat kerrostaloihin.

Suomen nousun myötä alkoi kehittyä myös arkkitehtuuri, taide, politikka ja urheilu. Ensimmäiset olympiakisat järjestettiin Suomessa vuonna 1952.
Suomen monet tappiot ja alamäet alkoivat pikku hiljaa koitua voitoksi, kun Suomi pääsi nousemaan omille jaloilleen. Todennäköisesti nämä menetykset olivat myös vahvistaneet Suomea, sillä varmaa on, että Suomi puolustaisi itseään ja oikeuksiaan entistä voimakaammin, jos tarvetta tällaiselle tilanteelle tulee.

Kansalaissota Tampereella

Suomi ei kerennyt kauaa nauttimaan itsenäisyyden julistuksesta, sillä pian maa ajatui kansalaissotaan. Kansalaissodalle on olemassa monia eri nimiä, mm. kapina, vapaussota, sisällissota ja vuoden 1918 sota.
Kansalaissota valtasi myös Tampereen, jolla olikin oma merkittävä osansa tässä sodassa.

Tampereen valtaus keskittyi aikavälille 15.3-6.4.1918. Sota jakoi myös tamperelaiset kahteen leiriin: punaisiin ja valkoisiin. Tampereella koettiin verinen taistelu, sillä punaiset ajettiin kantakaupunkiin ja heitä kuolikin n. 2000. Valkoisten puolella kuolleiden määrä oli hieman vähäisempi, sillä heitä kuoli vain 700.

Taistelun jälkeen valkoisten valta palautettiin takaisin kaupungille ja tästä seurauksena oli mm. punaisten teloituksia ja sulkemisia vankileireille.
Taistelu Tampereella jätti jälkensä monen tamperelaisen elämään, sillä tuhoutuneiden rakennusten asukkaat jäivät ilman kotia sekä monet suvut menettivät sukulaisiaan ja lapset vanhempiaan.

Tamperetta suojasivat korkeat alueet, mm. pyynikinharju ja kalevankankaalla sijaitseva "puolutusharjanne". Nämä eivät kuitenkaan estäneet sodassa aiheutuneita henkisiä tappiota. Melko pian kansalaissodan jälkeen alkoi kiistely sen nimestä, sillä ihmiset tuntuivat taistelevan sodassa monien eri asioiden vuoksi. On paljon kiistelty siitä mitkä asiat sodasta pitäisi muistaa ja mitkä unohtaa. Koska Suomi oli jakautunut punaisiin ja valkoisiin, ei voi tarkalleen sanoa sodan oleellisimpia asioita, sillä ne olivat molemmilla puolilla hyvin erilaiset.

Torpparikysymyksen vaikutuksia

Torpparilaki tuli voimaan vuonna 1918.
Lakiin vaikuttivat erimielisyydet ja torpparien tyytymättömyys elinolosuhteisiin. Torpissa ehdot saattoivat olla hyvinkin ankaria ja torpista oli myös suuri kysyntä, joten sen myötä kiristyivät ehdot sekä kilpailu/kiinnostus torppia kohtan. On myös sanottu, että torpparikysymys on ollut yksi vuoden 1918 sotaan vaikuttaneista syistä.

Lopulta kiistat johtivat siihen, että 17.7.1918 hyväksyttiin laki torppareiden, mäkitupalaisten ja lampuotien oikeudesta lunastaa vuokra-alueensa itselleen. Torppien lunastaminen jatkui aina vuoteen 1939 saakka ja tämän lain hyväksyminen on sanottu oleva yksi aikakauden kuumimmista kiistoista.

Torpparilain myötä syntyi uusi, itsenäinen pienviljelijäluokka. Ennen lakia monet torpparit olivat olleet riippuvaisia muista sekä valtiosta. Lain myötä torpparit saivat enemmän oikeuksia ja valtaa itselleen, eivätkä joutuneet vastaamaan jokaisesta asiasta jollekin korkeammalle taholle. Uuden viljelijäluokan myötä syntyi kilpailua toisten viljelijöiden välillä, mutta se varmasti omalla tavallaan vaikutti positiivisesti viljelijöiden motivaatioon. Kuitenkin huonot sääolosuhteet ja tappiot satokaudessa olivat kaikille yhteisiä, joten vaikka torpparit toimivat erikseen ja omalla tavallaan, he silti olivat riippuvaisia myös muista torppareista. Jonkinlainen yhteenkuuluvuus oli olemassa, vaikka sitä ei niin selvästi olisi haluttu myöntääkään.

Sääty-yhteiskunnasta

Suomi alkoi n. 1600-luvulla muodostua entistä enemmän sääty-yhteiskunnaksi. Ihmiset haluttiin luokitella johonkin säätyluokkaan, joko aatelistoon, papistoon, porvaristoon tai talonpojiksi. Tämä lisäsi ennen kaikkea kuilua ihmisten välillä sekä hankaloitti ihmisten elämää.

Ihmiset syntyivät tiettyyn säätyyn ja todennäköisesti myös pysyivät tässä asemassa koko elämänsä ajan. Vaikka talonpoika olisi kuinka yrittänyt pelata korttinsa oikein, hänellä ei juurikaan ollut mahdollisuuksia nousta esim. papistoon. Koska ihmiset eivät välttämättä voineen säädylleen mitään, tuntuu väärältä että he joutuivat olemaan tietyssä asemassa koko elämänsä ajan. Toisaalta siihen aikaan osattiin varmasti myös olla kiitollisia monista pienistä asioista, eikä luokitteluun suhtauduttu yhtä suurella vakavuudella mitä esim. nykyaikana. Jos nyt huomataan epäkohtia ihmisten välisessä tasa-arvossa, siihen puututaan, tai ainakin yritetään muuttaa asiaa hieman paremmaksi.

Säädyillä oli myös erioikeuksia, jotka olivat voimassa aina 1800-luvun lopulle saakka. Näihin erioikeuksiin kuului mm. vapaus veroista ja etuoikeus tiettyihin virkoihin.
Lienee sanomattakin selvää, että sääty-yhteiskunnan vaikutukset ovat näkyneet yhteiskunnassamme. Vaikka raja "rikkaiden ja köyhien" välillä on hälventynyt, on edelleen havaittavissa pientä luokittelua mm. omaisuuden tai varakkuuden perusteella. Tämä ei välttämättä liity kovinkaan selvästi sääty-yhteiskuntaan, sillä ihmisillä on tarve vertailla itseään ja elämäänsä muihin. Luultavasti sääty-yhteiskunta silti vaikuttaa taustalla, koska monella suvulla juuret yltävät jopa sääty-yhteiskunnan ajalle saakka.