Jatkosodan päätyttyä Suomen piti nöyrtyä Neuvostoliiton
edessä ja myöntyä useisiin ehtoihin mukaan lukien merkittävät alueluovutukset,
neuvostovastaisten (ja fasististen) järjestöjen lakkauttaminen, Porkkalan
vuokraus, sotarikollisten ”oikeudenmukainen” tuomitseminen ja lukuiset muut.
Kaiken kukkuraksi Neuvostoliitto vaati Suomea maksamaan sille aikaansa nähden
huomattavan suuret 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset ja maksun tuli kaiken
lisäksi tapahtua kohtuuttoman lyhyessä ajassa.
Mutta mikä kaiken kaikkiaan onkaan tämän sodanjälkeisen
ajanjakson merkitys Suomen talouskasvulle, nykyään jopa perisuomalaisena
pidetylle työmoraalille tai
omien henkilökohtaisten tai jopa kansallisten saavutusten
nöyrälle vähättelylle?
Väittäisin että valtaisa. Sodan kauheuksien loputtua koitti
suurimmalle osalle kansasta jälleen ”normaali” vaikkakaan ei välttämättä
ruusuinen elämä. Pelkkä rauhan pysyminen motivoi kansaa puhaltamaan yhteen
hiileen ja työskentelemään ankarasti sekä sotakorvauksien maksamiseksi että
omien sodanajasta kärsineiden kaupunkien jälleenrakentamiseksi. Neuvostoliittoa
edelleen pelättiin eikä sitä haluttu ärsyttää millään muotoa. Velat pyrittiin
maksamaan aikataulun mukaisesti, lehdet eivät päästäneet sivuilleen itänaapuria
moittivaa tekstiä ja urheilussa hävittiin murskalukemin. Voitettaessakaan
tuuletukset eivät ainakaan vielä 50-luvulla olleet useimmilla suomalaisilla
kovin suurieleisiä.
Monella sodan aikoinaan itse kokeneella ”ryssänpelko” tuntuu
seuraavan aina hautaan asti. Vielä yli 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen mm.
oman isoisäni poliittinen suuntautuminen on hyvin pitkälle NATO-myönteisyyden
ohjastelemaa: ”kun ryssä hyökkää, niin saataisiin sitten muilta apua!”. Vaikka
Venäjän hyökkääminen Suomeen on nykyolosuhteiden valossa kuinka tahansa
epätodennäköistä, vanha pelko ja katkeruus ei sitä helposti tunnu ottavan
uskoakseen. Sota ja sen jälkeinen aika on jättänyt siis monessa mielessä
jälkensä aikalaisiinsa ja myös jossain määrin heidän jälkeläisiinsä. Kaikesta
tästä on samalla tullut myös osa jotain sellaista, jota tänä päivänä pidämme
suomalaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti