Viimeisen
kerran oppitunneilla käsiteltiin mm. jatkosotaa ja sitä seurannutta
Lapin sotaa sekä miten elämä Suomessa jatkui näiden jälkeen.
Suomi onnistui maksamaan kaikki sotakorvaukset ja joutui luovuttamaan
alueita. Suomessa alkoi jälleenrakentamisen aika ja olot alkoi
vakiintua. Sodan jäljiltä Suomessa oli nyt noin 50 000 sotaorpoa ja
30 000 sotaleskeä. Minua kiinnostaa jatkosodan rintamataistelut,
mutta myös se, että millaista elämä oli yhteiskunnassa sodan
aikana ja miten sota on vaikuttanut lapsiin ja nuoriin. Sodan aikana
kärsittiin aineellisesta niukkuudesta, oli vaatepulaa ja
elintarvikepulaa ja ylipäätänsä elämä oli tavallista köyhempää.
Lapsia siirrettiin mm. Ruotsiin, jotta heillä olisi paremmat
elinolot. Kokemus Ruotsissa saattoi olla myönteinen tai ahdistava.
Ongelmia aiheuttivat kielitaidottomuus, hylätyksi tulemisen tunne ja
uudenlaiset olot. Ongelmia syntyi myös lasten palatessa takaisin
Suomeen, vanhemmat ja lapset olivat etääntyneet toisistaan ja
suomen kieli takkuili. Kaikki lapsista eivät välttämättä edes
palanneet Suomeen. Sotaorpojen tilanne sodan aikana oli erityisen
hankala, koska yhteiskunnan tuki vaihteli paikkakunnittain.
Erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen, talkoiden ja sosiaalisen
verkoston merkitys oli suuri sotien aikana.
Voin
vaan kuvitella, että miten traumaattista ja vaikeaa on ollut
lapsilla sotien aikana. Ruotsiin lähettäminen sodan aikana jätti
osaan lapsista elinikäiset traumat ja tänäkään päivänä osa
heistä ei pysty puhumaan asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti