Lapuan liike perustettiin vuonna 1929 ja se lakkautettiin
vuonna 1932. Se perustettiin vastavoimana Suomen kommunisteille. Sen alkuperäisenä tavoitteena voidaan pitää
kommunistisen toiminnan kieltämistä.tse
luonnehtisin liikettä oikeistoradikaaliksi ja jopa fasistiseksi liikkeeksi .Liike
ei ollut mielestäni äärimmäisen organisoitunut ja yhtenäinen vaan eri mielisyyttä tavoitteista ja
keinoista syntyi. Suurimpina ns. johdon henkilöinä voidaan pitää radikaalimpaa
Vihtori Kosolaa ja maltillisempaa Artturi Leinosta. Alussa Lapuan liikkeen kannatus nousi ja mm.
kokoomus teki sen kanssa yhteistyötä . Vaikutuskeinoja Lapuan liikkeellä oli
mm. kansalaiskokoukset, työväentalojen sulkemiset sekä sen lähettämät
valtuuskunnat ja kirjelmät. Osa keinoista oli väkivaltaisia ja yleisimmin
tunnetaan ns. muilutukset, joissa kommunisteja kyydittiin itärajalle ja osaa
pahoinpideltiin ja jopa murhattiin. Teot eivät läheskään aina olleet nk. johdon
organisoimia. Liikkeen voidaan katsoa jakautuneen, kun osa jäsenistä murtautui
ja hajotti työn ja äänen kirjapainon Vaasassa. Maltillisempi Leinonen sysättiin
pois liikkeen vallankäytöstä ja Kosolasta tuli suuri ”pomo”.Lapuan liikkeen
jäsenet eivät pitäneet edes väkivaltaisia keinoja laittomina, koska nojasivat
ns. Lapuan lakiin. Lapuan laki tarkoitti sitä, että liikkeen suorittamien
tekojen oikeutus riippui siitä miten paljon ne edistävät kommunismin vastaista
toimintaa.
Liikkeen suosion laskun voidaan katsoa alkaneen eduskunnan
varapuhemiehen ja sosiaalidemokraattien johtajan Väinö Hakkilan ”kyydityksestä”. Vielä pahempi isku liikkeen kannatukselle
koettiin, kun sen jäsenet ”kyyditsivät” Suomen ensimmäisen presidentin Kj.
Ståhlbergin. Liikkeen lopullinen
kuolinisku oli Mäntsälän kapina. Siinä liike lähetti suojeluskuntalaisia
keskeyttämään tunnetun kommunistin puheen työväentalolla suojeluskuntalaisten
voimin. Tämän jälkeen joukot eivät hajaantuneetkaan ja lisää
suojeluskuntalaisia kutsuttiin aseisiin ja liike julisti kapinan hallitusta
vastaan. Liike sai aluksi kokoomuksen tuen
ja suojeluskunnat olivat valmiita apuun kunnes presidentti Svinhufvud (kokoomus)
taustoistaan huolimatta vetosi suojeluskuntalaisiin ja kehotti heitä luopumaan kapinasta.
Vetoomus onnistui ja pian liike virallisesti lakkautettiin ja osa johtajista
tuomittiin vankeuteen . Tuomiot olivat kuitenkin lyhyitä. Lapuan liikkeen ns.
jatkajaksi perustettiin IKL, mutta se käytti vain rauhanomaisia keinoja ja
pyrki politiikan kautta vaikuttaa. Sen suosio ei koskaan yltänyt Lapuan
liikkeen tasolle.
Mielestäni Lapuan liike tuhosi itse itsensä.Liikkeen
radikalisoituminen ja lain ottaminen
omiin käsiin mm .poliittisten päättäjien jopa entisen presidentin ”kyyditykset”
ja jopa hallitusta vastaan hyökkääminen
oli paitsi laitonta myös oman liikkeen ”sabotointia”. Rauhanomaisella
toiminnalla Lapuan liike olisi mielestäni voinut kohota esim. valtapuolueeksi
Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti